Kettukarkkien rapinaa

Väsäsin tässä taannoin kokeeksi pussukan vanhasta kaupan muovipussista.  Muovien käsittelyä tutkiessani törmäsin Pihlaja-karkkien käärepapereista tehtyyn läppärilaukkuun... ja eihän sitä ajatusta saanut pois enää mielestä.  Oi voi.

 Mielitekoon oli vain yksi lääke, nimittäin kaksi pussia Pihlaja-karkkea ja ripaus luovaa mieltä.  Täältä Lilla Wanillan sivuilta löytyy alkuperäinen idea läppärilaukkuun ja täältä Madam BC:n blogista puolestaan idea siihen, kuinka käsittelin karkkipaperit.

Aivan ihana tästä tuli. Madam B.C:n ohjeesta poiketen en ommellut karkkipapereita vuorikankaaseen kiinni vaan luotin niiden pysymiseen kontaktimuovin avulla. Hyvin ne pysyivätkin siihen saakka, kunnes läppärilaukku piti saumojen ompelemisen jälkeen kääntää ympäri. Kääntäessä muutamat karkkipaperit heittivät muovin ja kankaan välissä kuperkeikkaa... mutta sain ne varovasti onneksi korjattua ja paineltua takaisin kiinni kontaktimuoviin. Ensi kerralla ompelen jokaisen lappusen kyllä suosiolla kiinni, sillä meinasi jäädä muutama sydämenlyönti väliin :)

Erittäin tyytyväinen olen kuitenkin lopputulokseen. Miusta nuo kettukäärepaperit on jotenkin niin valloittavia :)

 Tässäpä voinyt ylpeänä läppäriä kantaa :) Ainut miinus on tuo muovinen ulkopinta, jonka liukkaus ei välttämättä ole paras valinta läppärin kantamiseen. Mutta pittää olla varovainen eikä pudotella...

P.S Oli muuten makea projekti... hävisi karkit nopeaan. Enemmän jos näitä tekisi, pitäisi lenkkien määrää roimasti lisätä! :D

Kalareissulla

Viime viikon kalareissulta voi tarkempaa kuvausta lukea miehekkeen blogin puolelta täältä.

Ei siltä reissulta jännitystä ainakaan puuttunut... :)

P.S Kuvat ei herkille. 

Pussukka muovipussista

Illan hämyssä kädet syyhysivät jotakin tekemistä eikä neulominenkaan jaksanut innostaa. Mikä siis avuksi?

Tampereella vastoittain käydessäni näin eräässä liikkeessä ihania karkkipapereista tehtyä pussukoita ja päätin nyt kokeilla, miten meidän ompelukone taipuu tällaisiin töihin. Muovin käsittely ei ollut entuudestaan tuttua ja ohjetta pitikin katsella muilta bloggaajilta.

Löysin hyvän ohjeen, johon materiaalitkin löytyivät suoraan kaapista. Useissa ohjeissa käytettiin kristallimuovia, mutta tässä se korvattiin kontaktimuovilla :) Karkkipapereitakaan ei meillä tähän hätään ollut, joten kaivelin siivouskaapista soman ostoksien yhteydessä saadun muovipussin ja leikkelin sen sopivan kokoiseksi. Kontaktimuovin avulla kiinnitin muovipussin palat puuvillakankaaseen ja tämän jälkeen kankaan työstäminen jatkuikin ihan normaaliin tapaan. Linkittämästäni ohjeesta löytyy hyvät, perusteelliset ohjeet, jos joku muukin tästä innostuu! :)

Tällainen lopputulos syntyi tällä kertaa. Olen hypertyytyväinen tähän, sillä tavoitteena oli vain kokeilla, miten tuo meidän oma ompelukone käyttäytyisi muovin kanssa. Vetoketjun asettelu ei mennyt aivan täydellisesti, mutta ei vaikuta käyttöön ja tekemällä toivottavasti oppii. Muutenkin on tämä ompeluinnostus vasta aluillaan :)

Itse himoitsen eniten Pihlaja-karkkien käärepapereita. Pitää varmaan huomenna käydä pussi ostamassa... :P

Syksy tulee...

Tänään satoi aamuyöllä niin, että ropina kävi. Kai se olisi jo aika uskoa, että syksy on tullut. Illatkin alkavat olla niin masentavan hämärät.

Eilen löydettiin kuitenkin jostakin virtaa ja ahkeroitiin; käytiin kaupoilla ja samalla ostettiin vihdoin kanervia tuohon olohuoneen ikkunalle. Ei tarvinnut kuin istutella, kun mies oli aikaisemmin siivonnut ikkunat alusta loppuun. Helppo homma :)

Pääsin tosiaan lopettelemaan työpäivän hiukan aikaisemmin eilen ja käytiin sen ansiosta paikallissa Idän Maito -myymälässä sekä erään lihajalostamon ja leipomon tehtaanmyymälässä herkkuostoksilla. Jääkaappi ja pakkanenkin on nyt täynnä herkkua niin, että ensi viikollakin varmaan syödään hankittuja tuotteita :) Mies ei ollut myymälöissä aikaisemmin käynyt, joten piti käydä näyttämässä, millaisia aarreaittoja lähiseudultakin löytyy :)

Muutoin illat ovat kuluneet lokoisasti koneella sisällä lämpimässä ja herkkuja on tullut ehkä syötyä hiukan luvattua enemmän... Ompeluinnostus on myös nostanut päätää ja valmistuneita tekeleitä nähtäneen myös täällä jahka saan vain kuvat niistä :)

Väkertelyä tilkuista

Vietetään rauhallista viikonloppua kaupungissa, ja päätin kokeilla elämäni ensimmäistä kertaa tilkkujen kanssa väkertelyä. Päädyin superhelpolta vaikuttavaan suunnitelmaan; käyttämään isoja neliönmuotoisia paloja. Tarkoituksena oli väkertää pieni, vain 15 palaa sisältävä peitto, 

Aivan eivät saumat toisiaan joka kohdassa kohdanneet, mutta lopputuloksesta tuli yllättävän siisti ainakin miun mielestä. Etenkin, kun tämä oli sellainen muutaman tunnin projekti. Tosin reunoihin valitsin liian paksun pellavaisen kankaan eikä reunoista tullut kyllä lähellekään keskustan veroinen, kun saanut ompelukonetta hyvään yhteistyöhön moninkertaisten saumojen kohdalla vaan työ meinasi luiskahdella alla.

Noh. Tästä tulikin kisuille makuualusta. Ne tuskin niin tarkkaan saumoja katselevat, kunhan vain on jotakin pehmeää pepun alla :)

 

Villaa ylle

Kesäisin neulomisinto tahtoo hiukan laantua, mutta onneksi syksyn hämärtyvät illat herättävät innon jälleen uudelleen. Neulominen on minulle rentouttavaa puuhaa ja on ihana saada omin käsin jotakin valmiiksi.

Neulojana olen hiukan kärsimätön enkä tykkää tehdä pitkiä projekteja ja turhan usein sorrun hyvin perinteisiin ja simppeleihin ohjeisiin, jotta saa nopealla valmista. Enimmäkseen neulon sukkia, lapasia, huiveja ynnä muita asusteita. Asusteita annan perinteisesti myös joululahjaksi, sillä meillä maalla villasukkia tarvitaan pitkin vuotta kumppareiden kanssa. 

Tänä vuonna olen aloittanut neulomiset jälleen kerran uudella innolla ja syksyn tavoitteena onkin tehdä myös muitakin kuin niitä perinteisiä malleja. Vaikka tämä tarkoittaisikin ettei ihan niin nopeaan valmista tule... Muutoksen aloitin pitsisukilla, jonka malli on loppujen lopuksi kuitenkin hyvin perinteinen. Tämä edustaa silti minulle jo pientä muutosta toiseen suuntaan :)

Kuvailin hiukan inspiraatiokuvia muutaman viikon takaiselta puolukkaretkeltä. 

Tämä sukkien malli on hyvin simppeli loppujen lopuksi tehdä, vaikka näyttääkin aluksi vaikeammalta. Muutaman kierroksen jälkeen malli jää mieleen ja sukkien neulominen onkin vaivatonta ja helppoa :)

Nämä sukat päätynevät ihan omaan jalkaan, sillä joululahjasukkia ei blogin puolella ennen jouluaattoa voi näyttää ;)

Niin paljon jalkoja...

Hämähäkit ovat aina olleet (ja tulevat varmaankin aina olemaan) yksi inhokeistani :) En tiedä johtuuko se nuista pitkistä karmivista jaloista vai mistä. Tällainen veitikka meitä kuitenkin odotteli eräänä viikonloppuna puolukkareissun jälkeen autolla. Piti mennä aika lähelle kuvaamaan... onneksi ei hypännyt kimppuun :D